Lyydiläinen Seura

Lyydi vuosijulkaisun v.2009 kansi -  Lehden päätoimittajan (piätoimitaj) Marjukka Patrakan lyydiksi kirjoittama esipuhe

Kerron nyt Lyydiläisestä Seurasta (Lüüdilaine Siebr). Seura perustettiin Helsingissä joulukuussa 1998 uhanalaisen lyydin kielen ja lyydiläisen kulttuurin tukemiseksi. Päämääränä on jatkaa lyydin kielen merkittävien tutkijoiden Juho Kujolan ja Pertti Virtarannan elämäntyötä ja uudistaa suomalaisten yhdyssiteitä lyydiläisalueeseen (esim. järjestämällä suomalaisille ryhmille retkiä Karjalaan…). Kielen ja kultuurin tukemiseen, järjestetään lyydiläisten ja suomalaisten kulttuurivaihtoja, lyydin kielen opetusta ja julkaistaan aiheesta kirjoissa, lehdissä tai netissä. Seuran nettisivut on käännetty englanniksi, mikä osoittaa seuran toiveen tulla tunnetuksi myös ulkomailla. Suosittelen, että kävisitte tutustumassa heidän sivuihinsa sillä ne tarjoavat kattavasti tietoa kaikille uteliaille: www.lyydi.net

Lyydiläinen Seura julkaisee myös omaa lehtiä nimeltään LYYDI, joka edustaa ja ylläpitää voimassa lyydin kieltä ja kulttuuria ympäri Suomea ja Karjalaa. Se pitää myös tärkeänä käsitellä muiden itämerensuomalaisten kansojen kulttuurikenttää - kuten vepsien tai tverinkarjalaisten kulttuuria - koska lyydi on osaa laajempaakin kokonaisuutta. Lyydiläisen Seuran ry:n vuonna 2005 perustama vuosijulkaisu ilmestyy sekä suomeksi, lyydiksi, että venäjäksi. Ensimmäiset painokset tehtiin nimellä Lüüdilaine, mutta kun karjalan kielessä  luovuttiin saksalaisen ü:n käytöstä, sekä Petroskoissa ilmestyään vuonna 2008 sanomalehden nimeltään Lyydilaine, niin lehti vaihtoi nimensä Lyydiksi.

Kiinnostavaa näissä artikkeleissa oli että ne kertovat menneistä sekä tulevista lyydin kielen ja kulttuurin ympäröivistä tapahtumista ja menetyksistä. Lehti antaa kuvan lyydiläisten ja muiden uhanalaisten kielten arkisista asioista (lasten kielikerhon puuhista, Kuujärven kirkon sähkön saavutuksesta…). Kiva on myös se, että kaikki kolme kielen puhujat (lyydin, suomen ja venäjän) löytävät jotain heidän kielellä kirjoitettuna ja sillä lailla suositaan yhteisöjä tekemään töitä yhdessä. Tieteelliset artikkelit ovat yleensä suomeksi kirjoitettuna. Niistä tykkäsin mm. “Lyydiläiset karjalan nimistökartalla”, “Tutkimus venäläisperäisistä adjektiiveista lyydin kielessä”, “Kalevala ilmestyi karjalan kielellä” artikkeleista. Elämänkerrat kertoivat myös paljon karjalan kielen asemasta, pidän mielessäni mm. “Tverinkarjalainen Irina Novak tutkii karjalan kieltä” ja Juho Kujolan tarinoita. Kaikkia lukijoita kehotetaan lopuksi lukemaan perinteisiä lyydiläisiä runoja, lyydin kielellä tietysti!

Eräs Lyydiläisen Seuran kouvolalainen jäsen lahjoitti minulle näitä muutamia Lyydi lehtiä, joita olen hyvin tarkasti lukenut ja selaillut (paitsi venäjän ja lyydin kieleksi kirjoitettuja tekstejä). Kiitän siis häntä, sekä minun tätiäni, jonka kautta löysin seuralaiset.

Venajän ja lyydin kielinen Lyydilaine sanomalehti  -  Lyydin kielisiä runoja lapsille (runod lapsile)!