Pertti Virtaranta haastattelee Olga Mihailovna Pimenovaa Nekkulassa Aunuksen Karjalassa vuonna 1968
15 octobre 2013
Publicité
Publicité
15 octobre 2013
Kuka on Juho Kujola?
Karjalaisten ja lyydin kielten tutkimuksissa mainitaan usein Juho Kujolan ja Pertti Virtarannan nimet. Ei mikään ihme jos tiedetään, että he ovat karjalan kielten merkittävimmistä tutkijoista. Miehet tunsivat toisensa. Jonain päivänä Pertti Virtaranta päätti kirjoittaa kirjan unohtuneesta lyydin kielentutkijamatkailijasta ja edeltäjästään Juho Kujolasta, siksi aloitamme puhumalla viimeksi mainitusta. Juho Kujolan kunniaksi kirjoitettu teos on nimeltään Juho Kujola, karjalan ja lyydin tutkija (1960). Teos ei ole elämäkerta, mutta yleiskatsaus Kujolasta kielentutkijana, karjalan ja lyydin tutkijana ja tallentajana.
Juho Kujola syntyi 18 tammikuuta 1884 Salmin pitäjän Miinalan kylässä. Kujola otti sukunimensä kujasta (karjalaksi kujo), joka kulki kodin luona luopuen Lasarev nimestään. Hänen isänsä oli maanviljelijä ja kauppias, sekä yksi seudun huomatuimmista henkilöistä. Juho Kujola on tiettävästi ensimmäinen, joka Salmin suuresta pitäjästä on lähtenyt opintielle. Juho Kujola kävi kansakoulun ja jatkoi sitten opintojaan Sortavalan lyseossa. Siellä hän tutustui tohtori Forsströmiä, joka otti pojan erikoiseen suojelukseensa. Kuullessaan Kujolan puhuvan täydellistä Salmin karjalaa hän opetti hänelle tarkekirjoitusta, jotta tämä pystyisi tekemään muistiinpanoja kotimurteestaan. Vuonna 1901 hän oli kirjoittanut Salmin murteella muistiin 12 satua ja tarinaa, joiden kertojana oli Miinalan kylän synnynnäinen Juho Kujolan humoristinen ja hyvin mainio satujen taitaja serkku Onttoi-diädölle. Siitä lähtien alkoi hänen keruutyöuransa, kun taas vuonna 1903 Försströmin ystävä E. N. Setälä esitti toivomuksen, että Juho Kujola ryhtyisi keräämään Salmin murteen sanastoa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle Karjalan kielen sanakirjaa varten.
Juho Kujola valmistui ylioppilaaksi vuonna 1904 ja lähti syksyllä Helsinkiin opiskelemaan suomea ja slaavilaista filologiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura myönsi hänelle stipendin kesällä 1905 keruu- ja tutkimistyötä varten hänen kotipaikallaan Salmin pitäjässä. Osa ansiosta lankeaa Kujolan oivalliselle kielenoppaalle, Onttoi-diädölle. Kujola tekin jonkin verran muistiinpanoja ja havaintoja vielä seuraavinakin kesinä, mutta järjestelmällistä keräystä hän ei tämän jälkeen enää Salmin murteesta suorittanut. Saman vuonna 1905 kerätyn sanaston aineksiin perustuu Kujolan laudaturtutkimus vuonna 1909 valmistunut ja seuraavana vuonna Suomi-kirjassa painettu Äänneopillinen tutkimus Salmen murteesta.
(jatkuu)
15 octobre 2013
Lyydiläinen Seura
Lyydi vuosijulkaisun v.2009 kansi - Lehden päätoimittajan (piätoimitaj) Marjukka Patrakan lyydiksi kirjoittama esipuhe
Kerron nyt Lyydiläisestä Seurasta (Lüüdilaine Siebr). Seura perustettiin Helsingissä joulukuussa 1998 uhanalaisen lyydin kielen ja lyydiläisen kulttuurin tukemiseksi. Päämääränä on jatkaa lyydin kielen merkittävien tutkijoiden Juho Kujolan ja Pertti Virtarannan elämäntyötä ja uudistaa suomalaisten yhdyssiteitä lyydiläisalueeseen (esim. järjestämällä suomalaisille ryhmille retkiä Karjalaan…). Kielen ja kultuurin tukemiseen, järjestetään lyydiläisten ja suomalaisten kulttuurivaihtoja, lyydin kielen opetusta ja julkaistaan aiheesta kirjoissa, lehdissä tai netissä. Seuran nettisivut on käännetty englanniksi, mikä osoittaa seuran toiveen tulla tunnetuksi myös ulkomailla. Suosittelen, että kävisitte tutustumassa heidän sivuihinsa sillä ne tarjoavat kattavasti tietoa kaikille uteliaille: www.lyydi.net
Lyydiläinen Seura julkaisee myös omaa lehtiä nimeltään LYYDI, joka edustaa ja ylläpitää voimassa lyydin kieltä ja kulttuuria ympäri Suomea ja Karjalaa. Se pitää myös tärkeänä käsitellä muiden itämerensuomalaisten kansojen kulttuurikenttää - kuten vepsien tai tverinkarjalaisten kulttuuria - koska lyydi on osaa laajempaakin kokonaisuutta. Lyydiläisen Seuran ry:n vuonna 2005 perustama vuosijulkaisu ilmestyy sekä suomeksi, lyydiksi, että venäjäksi. Ensimmäiset painokset tehtiin nimellä Lüüdilaine, mutta kun karjalan kielessä luovuttiin saksalaisen ü:n käytöstä, sekä Petroskoissa ilmestyään vuonna 2008 sanomalehden nimeltään Lyydilaine, niin lehti vaihtoi nimensä Lyydiksi.
Kiinnostavaa näissä artikkeleissa oli että ne kertovat menneistä sekä tulevista lyydin kielen ja kulttuurin ympäröivistä tapahtumista ja menetyksistä. Lehti antaa kuvan lyydiläisten ja muiden uhanalaisten kielten arkisista asioista (lasten kielikerhon puuhista, Kuujärven kirkon sähkön saavutuksesta…). Kiva on myös se, että kaikki kolme kielen puhujat (lyydin, suomen ja venäjän) löytävät jotain heidän kielellä kirjoitettuna ja sillä lailla suositaan yhteisöjä tekemään töitä yhdessä. Tieteelliset artikkelit ovat yleensä suomeksi kirjoitettuna. Niistä tykkäsin mm. “Lyydiläiset karjalan nimistökartalla”, “Tutkimus venäläisperäisistä adjektiiveista lyydin kielessä”, “Kalevala ilmestyi karjalan kielellä” artikkeleista. Elämänkerrat kertoivat myös paljon karjalan kielen asemasta, pidän mielessäni mm. “Tverinkarjalainen Irina Novak tutkii karjalan kieltä” ja Juho Kujolan tarinoita. Kaikkia lukijoita kehotetaan lopuksi lukemaan perinteisiä lyydiläisiä runoja, lyydin kielellä tietysti!
Eräs Lyydiläisen Seuran kouvolalainen jäsen lahjoitti minulle näitä muutamia Lyydi lehtiä, joita olen hyvin tarkasti lukenut ja selaillut (paitsi venäjän ja lyydin kieleksi kirjoitettuja tekstejä). Kiitän siis häntä, sekä minun tätiäni, jonka kautta löysin seuralaiset.
Venajän ja lyydin kielinen Lyydilaine sanomalehti - Lyydin kielisiä runoja lapsille (runod lapsile)!
15 octobre 2013
Karjalaista kielioppia
Vaeltaessani netissä, lyydin ja karjalaisten kieliä käsitteleviä nettisivuja tuli vastaan enemmän kuin olisin ensiksi luullut. Nämä olennaiset piirteet auttavat lukijaa paremmin ymmärtämään mistä on kyse.
Karjalan kiel(t)en ominaispiirteistä
Karjalan kielelle tyypillisiä äännepiirteitä:
- eteläkarjalassa ja aunuksessa soinnillisessa ympäristössä k, p, t > g, b, d: soba, jalga, händä (jalgu, händü); s:n paikalla samoin soinnillinen (suhu-)z (suhusibilantti varsinaiskarjalassa yleisesti, aunuksessa ja lyydissä i:n naapuruudessa)
- astevaihtelu suunnilleen samanlainen kuin suomessa, varsinaiskarjalassa vaihtelevat myös st, sk, tk, ht, osin hk. Lyydissä astevaihtelu koskee vain geminaattaklusiileja.
- pitkät puolisuppeat ja väljät vokaalit diftongiutuneet (kuten suomen itämurteissa), myös jälkitavujen supistumavokaalit: moa, kieli, kaloa, leipeä, vuattiet
- h säilynyt myös sanan lopussa ja jälkitavujen vokaalien välissä: kintahat, terveh, tuldih kod’ih ‘tultiin kotiin’, heittih ‘heittäytyi’ (< *heittihen)
- sananloppuinen k kadonnut täysin, samoin oletetut spirantit (suff. klusiilien heikot asteet) jälkitavuissa (*p:n heikon asteen jatkajana vokaaliutuma tai v): päriet ‘päreet’ (< *päreket, mutta huonehet), oigie ‘oikea’ (< *oiketa), tulou ’tulee’ (< *tulepi). Lyydissä vokaalienväliset suff. klusiilit säilyneet samaan tapaan kuin vepsässä: päreged, oiged.
- liudennusta etenkin i:n ja j:n edellä, tytärkarjalaisissa murteissa erittäin laajalti
- aunuksessa 3- ja useampitavuisissa sanoissa sekä 2-tavuisissa sanoissa, joiden 1. tavu on pitkä, sananloppuinen a tai ä > u, ü: poigu, jumalu.
Sijajärjestelmässä paikallissijojen synkretismi - varsinaiskarjalassa adessiivi ja allatiivi ovat langenneet yhteen, aunuksessa ja lyydissä adessiivi ja ablatiivi sekä inessiivi ja elatiivi - on paikoin edistänyt postpositiosyntyisten uussijojen syntyä.
Lähde: http://www.helsinki.fi/hum/sugl/oppimat/imsjohd/karjala.html
15 octobre 2013
Audiovisuaalista ainestoa Kuujärven lyydin kielestä
Vierailulla Kuujärvellä
Kuujärven hirsikirkkoon tutustumisen jälkeen, suunnattiin porukalla kohti lounasta. Kylän emännät odottivat meitä erään talon takapihalla, johon oli asetettu ikään kuin pieni teatterilava puupenkkeineen ja mattoineen. Kyseinen talo on lapsille tarkoitettu lyydin kielikerho ja sitä kutsutaan Lyydin Taloksi. Vastaanottajillamme oli paljon kerrottavaa, joten borssikeiton nauttiminen oli siirrettävä myöhemmäksi. He esittelivät ensiksi itsensä, ja rupesivat sen jälkeen kertomaan lyydin kielen ja kulttuurin tarinasta: missä vaiheessa lyydiläiset ovat nykyään oman kielen suhteen, mitä keinoja he ovat keksineet kielen elvyttämiseen, miten he taistelevat kielen pelastamiseksi ja säilyttämiseksi jne. Kielellä on esimerkiksi oma vuosijulkaisu nimeltään Lyydi, sekä nettisivut (www.lyydi.net). Kuujärveläisille lapsille on jopa omistettu aapinen, ABC-Kird, lyydiläisen runoilijan ja kielentutkijan Miikul Pahomovin ja paikallisen opettajan Lidia Potasovan ansiosta. Minulta taas taisi kestää parisen minuuttia ennen kuin ymmärsin mistä oli oikeastaan puhe, koska en ollut tiennyt, että Karjalassa oli näin monia murteita! Ahkerana suomen kielen ja kulttuurin opiskelijana, päätin siten ikuistaa tätä tuntematonta mutta silti tutunnäköistä kieltä kuvaamalla tätä kiehtovaa esitelmää - minua harmitti vain se, että en heti tajunnut sitä tehdä.
Kui minä algain opastua lapsil karjalan kieldy
Kuujärveläisten naisten ryhmään oli myös liittynyt nuori neiti, joka lausui kauniin perinteisen kuujärveläisen runon. Hänen lausumansa runo jäi valitettavasti minulta kuvaamatta. Tyttö on yksi niistä kahdeksasta kielikerhon oppilaasta, jotka käyvät joka sunnuntai opettelemassa lyydin kieltä heidän opettajansa Nadjan (Nadezda Kovalcuk) kanssa. Nadja on videon oikealla esiintyvä nainen, joka puhuu lyydin kieltä. Hän uskoo, että lyydillä on tulevaisuutta. Kieli ei ole enää uhanalaisessa asemassa kuten ennen vanhaan oli tapana uskoa, vaikka “kieltä osaa nykyään vain kolmisen tuhatta ihmistä, joiden keski-ikä on huomattavan korkea” kertoo Miikul Pahomov. Minusta tuntui, että eri sukupolvet eivät olleet samaa mieltä kielen tulevaisuudesta, nuoremmat olivat taas optimistisempia kuin vanhemmat ihmiset.
Koska olen vasta lyydin opettelemisen alkuvaiheessa, panin ainoastaan paperille tulkilta kuulemani suomennetut lauseet. Hän tulkitsi lyydistä suomeen (ja muistaakseni venäjästäkin). Suomennetut selitykset sisältävät karjalaisia ilmauksia, joita itse taas käänsin. Videon päämääränä on kuitenkin antaa ulkomaalaiselle yleisölle pieni käsitys lyydin kielen ääntämyksestä.
“Paino on sama kuin suomen kielessä, sointia ja pehmeyttä joutuu ehkä hieman hakemaan eli kuulostelemaan…”
Kuvaamani video löytyy tältä sivulta: Kuujärvellä puhutaan lyydiä!
Tulkki: [...] mummon kanssa ja vanhempien kanssa.
- Sitten milloin hän lähti kouluun, sitten karjalaa ei saanut paistaa, eikä livviä, eikä lyydiä, ei yhtä.
-Sitten kuitenkin se lyydin kieli unohtui kun puhuttiin perheessä vain venäjää. Nyt hän oppii uudestaan tätä lyydiä. 6 vuotta hän on opastanut sitä.
- Hänen opettaja, lyydin kielen opettaja oli Potasovan Lidia. Se on tuttu nimi, jopa Suomessa.
-Kolme ja puoli vuotta hän on nyt opastanut pieniä lapsia lyydin kielelle. Onko paljon sinulla…? Kahdeksan lasta.
-Lapsen juuret ovat kuitenkin lyydin kieli. Minun lapset ja hänen lapset ei puhuta yhtään lyydiä, eikä livviä.
-Isät ja äitit haluavat, että lapset puhuvat taas lyydiä. No kyllä minä olen optimistinen tapahtuuko se. Minä en usko. (tulkin mielipide näköjään)
-Kylä tietää paljon sanoja noa. Puhua on niin vaikea lapsille, kun kotona ei puhuta lyydiä. Sen takia se on vaikeaa.
-Juuret ovat kaikissa kauheemmat, kun Nadja puhuu. Hän ei usko että se tapahtuu että… Hän haluasi että… Voin uskoo sydämelläni että se tapahtuu, mutta se on ihan hyvä mieli. Jos se tapahtuu, se on hyvä.
-Viettää juhlia, syntymäpäivät ja nämä kirkonpäivät ja uusi vuosi ja kaikille lapsille… ??? (ei kuulu)
-Ne puhuvat ihan vähän mitä on perheessä, mitä metsässä kasvaa ja mitä vain.
-Hän on onnellinen ja hän hyvästää että Lyydi Seura Suomessa auttaa kaikella tässä hänelle lasten kanssa… Paljon apua…
-Suomalaiset… (ei kuulu) Se on hyvä ymmärrettävä, että se on vaikeaa opastoa lapsia lyydin kielelle. Autetaan mitä vain tarvii just mitä Nadja pyytää apua.
-Lyydi Talo ottaa ihan hyvin vastaa lapsia, ja Nadjaa, ja kaikkia, ja puhdas sisällä ja lämmin, ja lapset mielellään käyvät. Kaikille paljon kiitoksia!
Publicité
Publicité
15 octobre 2013
Kartta lyydiläisalueesta
Kuvateksti: Itä-Karjalan pitkä ja kapea lyydiläisalue ulottuu Kuujärveltä pohjoiseen Palolammen ja Kortassin kyliin.
Seuraava määränpäämme: Kuujärvi (Küjärv). Kylän nykyinen venäläinen nimi on Mihailovskina.
Missä päin Karjalaa kylä sijaitsee? Eteläisin lyydiläiskylä Kuujärvi sijaitsee 52km Aunuksesta itään päin 90 kilometrin päässä Petroskoista ja 240 km Pietarista. Kylä on Laatokan ja Äänisen järvien ympäröimä, Syvärijoen mutkassa. Jatkosodan aikana Suomi miehitti alueen vuosina 1941-1944.
Kuujärven maisemat vaikuttivat kiihkeästi runoilija ja sotilas Yrjö Jylhään Jatkosodan aikana. Hän kirjoitti sen kunniaksi talvi-aiheisen runon nimeltään “Laulu Kuujärvestä”. Ja koska meidän matkamme teemana oli Talvi- ja Jatkosota, lukipa oppaamme runon bussissa.
Runo on saatavilla täältä: laulu-kuujarvesta
Lähde: Juho Kujola, karjalan ja lyydin tutkija, Pertti Virtaranta, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsingin liikekirjapaino oy, 1960.
15 octobre 2013
Tarina Lyydinmaasta
Aktiivinen ja venäläisystävällinen Kouvolan seurakunta järjesti viime keväänä (toukokuu 2012) retken Venäjän Karjalaan - Aunuksen ja Sortavalan seuduille - johon naispuolisoperheeni ja minä osallistuimme. Karjalan tutustuminen alkoi (ja loppui) Talvi- ja Jatkosodan merkeissä, kiertämällä sankarillisesti kaatuneiden muistomerkkejä. Saarnattiin ja laulettiin mm. Veteraanin iltahuutoa heidän kunniakseen, mikä oli minulle täysin tuntematon kokemus! Bussi ajoi hehkuvien ja keväisten Laatokan rantojen, historiamme ja yhden meidän sukukansoista teitä pitkin. Sitä paikkaa kutsun Lyydinmaaksi.
Liitteenä yksi lauletuista veteraanihuudoista. Meilläkin oli kovin kiihkeä kuoro mukana!
Linkki: Veteraanin Iltahuuto
Sanat (lyrics)
Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.
Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol’ maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!
Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.
Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.
15 octobre 2013
Blogin avajaiset!
Bienvenue! Tervetuloa tutustumaan lyydiläiseeni blogiini!
Blogin aiheena on lyydin kieli ja erityisemmin Kuujärven kylän lyydin kieli. Esittelen suomalais-ugrilaisiin kieliin kuuluvaa kieltä henkilökohtaisten kuvien, videoiden ja niiden selityksien avulla. Muita lähteitä saatan myös kerätä Lyydiläisen Seuran vuosijulkaisuista, netistä, sekä yliopistoni kirjastosta nimeltään “La Bulac”.
Otan mielelläni kommenttejanne, sekä kysymyksiänne vastaan!
15 octobre 2013
Lukijalle, Lugijale,
Olen Laura ja opiskelen INALCO:ssa (Pariisi) maisteri ohjelmassa “Littératures & oralités, spécialité traduction” [Kirjallisuudet & suullisuudet, suomesta > ranskaan kääntämisen erikoisala]. Tämän blogin päämääränä on levittää tietoa lyydin kielestä ja kulttuurista.
Jotta kaikki ymmärtäisivät blogin sisältöä, kirjoitan suomen ja lyydin kielten lisäksi ranskaksi.
Publicité
Publicité